Ensimmäisen kesän se vietti terassilla ja viihtyi auringossa oikein hyvin. Syyskylmien aikaan leikkasin sen versoja todella paljon, niin että jäljelle jäi pienehkö pallo. Siirsin sen sisälle viileään ja pimeähköön huoneeseen. Se tiputti heti, parissa päivässä, kaikki jäljelle jääneet kukat ja lehdet. Joulukuussa siirsin hengettömän oloisen ja ruman rangan vielä viileämpään, mutta valoisaan viherhuoneeseen. Kasvi heräsi henkiin ja alkoi työntää pientä vihreää lehteä ja kasvattaa uusia versoja.
Se tarvitsi uuden ruukun. Olin kesällä nähnyt Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, millaisissa ruukuissa banaanit siellä asuivat: isoissa muoviruukuissa, jotka näyttivät aivan oikeilta terrakottaruukuilta. Sellaisen ajattelin sopivan hyvin bougainvillealleni, koska kevyttä ruukkua olisi helppo siirrellä ja siinä olisi hyvä bougainvillean kasvaa ja viihtyä monta vuotta.
Kiertelin puutarhaliikkeitä ja Bauhausista löytyi juuri oikeanlainen ruukku. Yksi kappale. Ajattelin että siitä saattaisi hyvinkin saada alennusta, viimeinen lajiaan kun oli ja oli jo loppukesäkin. Ei herunut alennusta. Tuumin, että ei tässä kiirettä ole, helmikuussahan ruukku vasta vaihdetaan, ja päätin kyttäillä ruuukkua jonkin aikaa. Se kun ei ollut ihan halpa. Kävin Bauhausissa pitkin syksyä ja aina yritin anella alennusta ruukusta. Ei tulosta. Marraskuun lopulla annoin periksi ja ostin ruukun alkuperäisellä hinnalla, suureksi harmikseni.
Kun ruukku oli kotona, päätin perehtyä bougainvillean kasvatusohjeisiin. Ja heti ensimmäiseksi opin, että uusi ruukku saa olla vain hiukan vanhaa suurempi, koska bougainvillean juuristo on pieni. Ostamani ruukku oli siis aivan liian suuri. Aikani harkitsin, mutta lopulta päätin kokeilla. Helmikuussa kasvi muutti uuteen ruukkuunsa ja siinä se on nyt ollut puolitoista vuotta.
Viime kesänä bougainvillea alkoi kukkia heinäkuussa ja se kukkikin todella upeasti. Tänä vuonna nostin sen ulos liian aikaisin. Hermo meni, sillä se oli ehtinyt kasvattaa pitkät versot kevään aikana viherhuoneessa ja tarttui kiinni kukkien kastelijaan joka käänteessä. Kylmä kesäkuu ei ollut etelän köynnöksen mieleen. Lehdet muuttuivat valkoisiksi ja osa versoista kaljuuntui kokonaan. Kirvatkin iskivät, mutta sain ne raidilla kuriin. Siinä sai luonnonmukaisuus unohtua kun bougainvillean henki oli kyseessä. Vaikutti jo siltä ettei kukkia tule tänä vuonna ollenkaan, mutta heinäkuun lopussa kukkia alkoi kuitenkin ilmaantua ja nyt se on jo oikein hienon näköinen.
Iso ruukku ei näytä bougainvilleä lainkaan haittaavan ja se hyöty sen koosta ainakin on että kesän tuulissa ja ukkospuuskissa ruukku pysyy pystyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti